Ylhäistä yksinäisyyttäni ajattelin tässä iltatuntumaan blogia väsäilemään. Tietoa eikä taitoa kyllä juurikaan löydy, mutta ajatus lähti sen pohjalta, että ottamiani kuvia tänne alkaisin latomaan. Saa nyt nähdä, kuinka temppuilen tämän blogin kanssa sitten… Noh, tekevälle sattuu! Senhän pitäisi aivan normaalia olla, *khih*.
No siis kissan kanssa elelen tällä hetkellä niin sanotusti yksin, kun ukkelikin armeijaan lähti. Eli tällaista mukavaa, inttilesken elämää mukavasti viettelen.
Voin kertoa, että on toisaalta ollut jännää aikaa näin yksin opetella olemaan asunnossa, jossa me molemmat kuitenkin asumme. Arki muuttuu, kun toinen lähtee . Sitä alkaa ajattelemaan omia tarpeitaan aika paljon. Tästä on nyt tullut, viisaasti sanottuna henkisen kasvun aikaa. Itsekin huomaa, miten sitä ihan erilailla alkaa asioista miettimään ja mitkä asiat itsellekin on tärkeitää, kun on aikaa miettiä. No tällaisia asioita tulen pähkäilemaan myöhemmin lisää..
Mutta juuuh. Jos näillä nyt ensiks mennään 😉